Pimeä syksy, stressaava työ ja somen ja teksti-TV:n houkutukset ovat viime viikkoina syöneet lukuharrastustani, mutta tänä viikonloppuna sain - samalla kansallista lukuhetkeä viettäen - luettua yhden pitkään aikaan eniten odottamistani kirjoista, Jari Tervon viimeisimmän romaanin "Esikoinen", jossa tämä yksi suurista kirjailijasuosikeistani palaa Rovaniemelle ja samalla varhaisemman tuotantonsa teemoihin.
En oikein osaa luonnehtia kirjan sisältöä ilman spoileririskiä, joten tyydyn toteamaan että hän todella taitavasti asettautuu murrosiän kynnyksellä olevan lapsen asemaan, ja itse asiassa tuo perspektiivi on hieno tapa kuljettaa tarinaa vihjauksin ja kiertoilmaisuin - ainakin minä ahmijatyyppinä sain muutaman kerran pysähtyä ja solmia lankoja yhteen. Samaa aikaansai myös hänen kykynsä taitavasti käyttää sivujuonia joista ei ensin ihan heti osaa arvata miten ja missä kohtaa ne liittyvät tarinaan.
Toisaalta, vaikka itse juonikuvio menisikin ohitse (ehkä joku osa menikin), voi myös nauttia pelkästään ajankuvasta ja hellänkarheasti piirretyistä henkilöhahmoista - etenkin kertojaminän vanhemmat tuntuvat tarinan edetessä yhä enemmän kuin vanhoilta tutuilta. Jari Tervo on minua muutaman vuoden vanhempi, joten jotkut huomiot tuntuivat vierailta, mutta jonkun verran meillä on näköjään myös samantyylisiä muistoja 1970-luvun alkupuolen tapahtumista ja puheenaiheista.
Hyvä kirja, ja hyvä muistutus kaunokirjallisuuden merkityksestä kaamoksen ja väsymyksen karkoittajana.
sunnuntai 24. marraskuuta 2013
perjantai 22. marraskuuta 2013
Pimeyden voimat
Olen jo muutamana iltana ajatellut raapustaa tähän valitusvirren marraskuun pimeydestä, joka ei vain hellitä ja joka tuntuu joka vuosi pahemmalta - ja tänä vuonna ei edes tule ensilunta - mutta eilen se sitten satoi meilläkin päin, ja iltaiset/öiset tiet ovat taas vähän valoisampia. Tänään suurin osa lumesta on jo kadonnut, ja pimeys valtaa taas maan.
Toisaalla - ja toisaalta - olen jo ehtinyt luvata julkisesti, etten enää marise marraskuusta ja sen pimeästä puolesta, vaan yritän keskittyä elämän hyviin puoliin (ja hengissä selviämiseen). Niinpä huomasin aiemin tänään, pimenevän illan läpi kotiin ajaessani, että useammassakin paikassa on poimittu esiin joulu- ja muut ulkovalot. Ja vaikka olen aiemmin inhonnut joulun yliannostusta, on pakko myöntää että jopa jouluaiheiset valoasetelmat juuri tällä päivämäärällä tuntuvat ja näyttävät ihan hyviltä.
On tietenkin mahdollista, että pimeys kerta kaikkiaan on pehmentänyt pääni niin, ettei enää ole toivoa, mutta mieleen tuli myös se, ettei talvipäivän seisaukseenkaan ole enää kuukauttakaan. Ehkä elämä taas kerran voittaa?
Toisaalla - ja toisaalta - olen jo ehtinyt luvata julkisesti, etten enää marise marraskuusta ja sen pimeästä puolesta, vaan yritän keskittyä elämän hyviin puoliin (ja hengissä selviämiseen). Niinpä huomasin aiemin tänään, pimenevän illan läpi kotiin ajaessani, että useammassakin paikassa on poimittu esiin joulu- ja muut ulkovalot. Ja vaikka olen aiemmin inhonnut joulun yliannostusta, on pakko myöntää että jopa jouluaiheiset valoasetelmat juuri tällä päivämäärällä tuntuvat ja näyttävät ihan hyviltä.
On tietenkin mahdollista, että pimeys kerta kaikkiaan on pehmentänyt pääni niin, ettei enää ole toivoa, mutta mieleen tuli myös se, ettei talvipäivän seisaukseenkaan ole enää kuukauttakaan. Ehkä elämä taas kerran voittaa?
lauantai 2. marraskuuta 2013
Aina ei voi voittaa...
Minun jalkapalloharrastuksessani on, kotimaan osalta, yleensä kaksi pääasiallista tunnetilaa - keväällä olen varovaisen toiveikas, syksyllä taas lievästi pettynyt ja ehkä jopa hieman kyyninen. Tänäkin keväänä halusin uskoa ennakkoveikkauksia, joiden mukaan TPS saattaisi jopa haastaa HJK:n mestaruustaistelussa, muistellen viime syksyä jolloin molemmat turkulaisseurat olivat mukana kultataistossa viime kierroksille asti. Lopputulos oli aivan toinen, eikä lohtua tuo edes sijoittuminen Interin edelle sarjataulukossa - kun taas HJK oli aivan ylivoimainen.
Ainoat liigakokemukseni livenä olivat pari VPS:n peliä, joista kieltämättä havaitsi sen että tämän vuoden mustavalkoinen palloseura tulikin Vaasasta, lopputuloksena pronssiset mitalit. Vaikka en Vepsua varsinaisesti kannata, on tietysti ihan mukavaa että voin sielläkin nähdä kovatasoista liigafutista, ja jopa europelejä (ainakin yhden) - ja ensi kaudella on ylimääräisenä bonuksena odotettavissa vielä yksi setti Pohjanmaan derbyjä, kun SJK lunasti ennakko-odotukset ja hoiti divarin kotiin.
Toinen suosikkini, Närpiön Kraft, pelasi ihan siedettävän kauden kakkosen länsilohkossa, lipsahtaen tosin kahden viime kierroksen tappioiden myötä toiselta sijalta viidenneksi - mutta voittoja ja maaleja tuli kiitettävästi. Kakkonen on nykyisin mahdoton sarja ennustaa, koska pelaajaliikkuvuus ja talousvaikeudet voivat muuttaa voimasuhteita jopa kesken kauden, mutta tuo kolmanneksi korkein sarjataso on pian neljänkymmenen vuoden perspektiivillä Kraftille se oikea. Toisaalta ensi vuonna voi mennä paremminkin...
Ainoat liigakokemukseni livenä olivat pari VPS:n peliä, joista kieltämättä havaitsi sen että tämän vuoden mustavalkoinen palloseura tulikin Vaasasta, lopputuloksena pronssiset mitalit. Vaikka en Vepsua varsinaisesti kannata, on tietysti ihan mukavaa että voin sielläkin nähdä kovatasoista liigafutista, ja jopa europelejä (ainakin yhden) - ja ensi kaudella on ylimääräisenä bonuksena odotettavissa vielä yksi setti Pohjanmaan derbyjä, kun SJK lunasti ennakko-odotukset ja hoiti divarin kotiin.
Toinen suosikkini, Närpiön Kraft, pelasi ihan siedettävän kauden kakkosen länsilohkossa, lipsahtaen tosin kahden viime kierroksen tappioiden myötä toiselta sijalta viidenneksi - mutta voittoja ja maaleja tuli kiitettävästi. Kakkonen on nykyisin mahdoton sarja ennustaa, koska pelaajaliikkuvuus ja talousvaikeudet voivat muuttaa voimasuhteita jopa kesken kauden, mutta tuo kolmanneksi korkein sarjataso on pian neljänkymmenen vuoden perspektiivillä Kraftille se oikea. Toisaalta ensi vuonna voi mennä paremminkin...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)