Hiljentymisen edellytyksiä

Muuan Facebookystäväni kommentoi aamulla (tänään on kiirastorstai) arjen hulinaa sillä, ettei hiljainen viikko tainnut olla kovin hiljainen edes ajanlaskumme alussa, vaan pikemminkin aika hulinaa jo silloinkin. Olisi tietysti mielenkiintoista tietää asian oikea laita, mutta tuskinpa Rooman valtakunnan virkamiehet sentään istuivat laatimassa hankehakemuksia ja raportteja veren maku suussa päästäkseen neljän päivän lomaselle, niinkuin eräskin minua hyvin lähellä oleva hallintohenkilö on tänään tehnyt.

Tämäkin on sellainen ilmiö, joka tuntuu vain pahenevan vuosi vuodelta - ennen lomia on pakko saada kirjoituspöytä kohtuullisen tyhjäksi, ettei vapaita tarvitsisi käyttää tekemättömien töiden pohtimiseen, ja sitten on niin piipussa ettei loma ensi alkuun paljoa ilahduta. Osasyy tähän tunteeseen voi olla oma vanheneminen, mutta kyllä minulla on vahva tunne, että asioiden hankkeistaminen, virtualisointi ja muu työtehokkuuden kehittäminen ovat johtaneet siihen, että hallinnollisen työn määrän arviointi on päässyt meiltä hukkumaan. Välillä tuntuu siltä, että suuria ja kauaskantoisia linjauksia joutuu tekemään "juostessa tarpeitansa tekien", eikä mihinkään ole aikaa syventyä edes välttävästi.

Toisaalta tuntuu vähän siltä, kuin olkapäällä istuisi Martti Lutherin näköinen apina kuiskuttamassa syyllistäviä sanoja korvaan, jos maailma ei tänään valmistuisikaan - mutta huominen tuo silti mukanaan ihan uudet haasteet, ja luultavasti joutuu taas tarkistamaan mielipidettään jostakin. Lyhyellä tähtäimellä selviytymisstrategia olkoon kotisohvalla löhöily kultsin viekussa, takkatuli ja lämmin brandytoti, niin eiköhän tämäkin tästa...