perjantai 4. huhtikuuta 2014

Uusi ura - kyborgina

Seikkailuni hoitoaparaatissa jatkuvat sitä mukaa kun saan aikaiseksi hankkiuduttua eri asiantuntijoiden puheille. Menin tiistaina viimeinkin - vaimoni ja fysioterapeuttini rohkaisemana ja sittemmin käskemänä - lääkärin puheille polveni takia. Se hajosi 15-vuotiaana, kun pelasin liikuntatunnilla pesäpalloa puukengissä eikä typerä liikunnanopettajani vienyt minua terveydenhoitajalle asti, ja leikkauksen yhteydessä sain kai jonkun sairaalapöpön. Kun kuntoutus ei pullamössöpoikaa motivoinut, olen kaksi kolmasosaa elämästäni sitten liikkunut puolellatoista polvella.

Ja se meni ihan hyvin kunnes selkä rupesi oireilemaan, ja sen jälkeisessä fysioterapiassa polven liikkuvuus tosin parani, mutta se on toisaalta ollut koko talven ajan välillä aika kipeä. Lääkärini ei kauaa miettinyt, vaan teki minulle lähetteen ortopedille, joka taas sattui olemaan paikkakunnalla perjantaina. Ja ortopedi haastatteli minua hetken, katsoi röntgenkuvaa ja kertoi minun tarvitsevan tekonivelen. Nyt odotan sitten kutsua Coxaan jatkotoimenpiteisiin.

Tekonivel ei sinänsä ole mikään mörkö - ja olenhan esim nähnyt kuinka hyvää lonkkaleikkaus taannoin teki isälleni - mutta on jännittävää miettiä, mitä kaikkea se voikaan merkitä kun on tottunut yli kolmen vuosikymmenen ajan seisomaan vähän vinossa. Ortopedi totesi itse asiassa, että tämänlaisia vammoja - ristiside ja nivelsiteet - ei välttämättä enää leikata ollenkaan. Oppia ikä kaikki... Ja toisaalta tämä on ensi askel uudelle elämälleni kyborgina. Uniapnean vuoksi käyttämäni happinaamari ei vielä tee minusta konetta, mutta keinotekoiset ruumiinosat ovatkin jotain aivan muuta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti