tiistai 11. elokuuta 2015

Sarjalukijan tunnustuksia

Minä olen sarjalukija - enkä tarkoita sillä pelkästään sitä, että tykkään usein lukea useamman kirjan putkeen, vaikka sekin pitää paikkansa, vaan myös sitä, että mielelläni seuraan hyviä tyyppejä, tarinoita ja tapahtumia useammankin niteen ajan.

Kirjallisuuden alasta riippuen mahdollisuudet toteuttaa tätä mielihalua vaihtelevat; dekkarien maailmassa se on helppoa, koska sarjat ovat sääntö enemmän kuin poikkeus, mutta muitakin esimerkkejä on. Richard Fordin kirjat Frank Bascombesta ovat mieluisia paitsi erillisinä teoksina myös kokonaisuutena, joka peilaa miehen elämää sen eri vaiheissa. Larry McMurtryn tuotannossa palataan tasaisin väliajoin tiettyihin henkilöihin, joiden maailmoissa tapahtuu erilaisia asioita, ja hänkin on ainakin tähän mennessä osannut aina tuoda kehiin myös uusia käänteitä. Muitakin esimerkkejä löytyy, yhtenä yhdistävänä tekijänä kuitenkin yleensä se, etteivät sarjat veny muutamaa teosta pitemmiksi.

Dekkareissa asiat ovat hieman toisin; parhaimmat/pahimmat esimerkit käsittävät kymmeniä teoksia ja vuosia, ja vaikka kokonainen elämänkaarikin on mielenkiintoinen seurantakohde, vaarana on tietysti jännitteen lasku jossakin vaiheessa. Kun mietin omia suosikkejani, ovat sellaiset taitajat jotka pitävät jonkun hahmon hengissä ja voimissaan yli kymmenen teoksen ajan aika harvassa. Reginald Hillin Dalziel ja Pascoe ovat ensimmäinen mieleen tuleva esimerkki hahmoista, jotka toimivat kymmenien vuosien ajan - vaikka sarjan ajan kulku olikin hieman omanlaistaan. Toki siihenkin sarjaan mahtui väliteoksia, mutta sekä ensimmäiset, viimeiset että monet matkan varrella ilmestyneet olivat erinomaisia. Pohjoismaisista vastaavia onnistumisia ovat luomassa ainakin Åke Edwardson ja Markku Ropponen - muta heidän sarjansa ovat vasta vähän toisella kymmenellä; monet muut ovat kompastelleet matkan varrella.

Mutta moni kirjailija osaa myös sopivassa vaiheessa vaihtaa suuntaa ja tehdä välillä jotain aivan muuta - ja useinhan tyyli ja taito toimivat päähenkilöstä tai tarkemmasta genrestä riippumatta. Kaikkein parhaimmillaan kirjailija osaa yhdistää tuttuja ja uusia elementtejä niin, että kokonaisuuden draaan kaari kehittyy samaa tahtia lukijoiden kanssa.